vyölliset
harjoitusajat
harjoittelu

kausisuunnitelma
koulutus ja leirit
vyökokeet

kuvia

Kamppailua dojolla ja sen ulkopuolella

Kamppailulajien kirjo on kasvanut Suomessa valtaisasti 90-luvun alun jälkeen. Aloittaessa karatea 80-luvun alussa, lajeja olivat tyypillisesti karate, judo, aikido sekä nyrkkeily ja thai-nyrkkeily. Ju-jutsu ja potkunyrkkeily alkoivat yleistyä Suomessa vasta 80-luvun puolivälin jälkeen. Nykyisin lajeja on tarjolla kymmeniä ja pienimmissäkin paikoissa saattaa löytyä useita eri kamppailulajiseuroja. Uusilla harrastajilla ja lajiaan etsivillä onkin edessä melkoinen seulominen kamppailulajien viidakossa punnitessaan mieluista vaihtoehtoa. Kamppailulajit ovat kilvoitelleet kautta aikojen paremmuudestaan, tosin hieman eri tavoin. Seuraavissa kappaleissa tarkastellaankin, kuinka oma tyylimme, Wado-ryu karate, on saavuttanut nykyisen muotonsa ja asemansa.

Ihminen on kamppaillut ja taistellut lajitovereittensa kanssa läpi historian. Kamppailu- ja sotataidot ovat kehittyneet kivistä ja kirveistä vuosisatojen kuluessa kamppailulajeiksi ja sotataktiikoiksi ja - tekniikoiksi. Ennen muinoin lajien ja tyylien paremmuus ratkaistiin taistelussa ja Darwinismin mukaisesti vahvempi voitti ja hävinnyt väistyi. Nykyisin samaa kilvoittelua ei enää käydä niinkään kaduilla ja taistelukentillä vaan taistelu käydään kamppailulajien jäsenmääristä.

Japanissa taistelutaitojen kilvoittelu paremmuudesta, joka vaikutti suuresti nykyi-seen budoon, alkoi 1500-luvulla riehuneiden sisällissotien jälkeen. Japanin kamppailulajien kulta-aika alkoi 1600- luvun alussa Tokugawa- shogunaatin otta-essa vallan. Tällöin alkaneella ns. "rauhan aikana" Japanin kulttuuri ja taistelutai-dot kehittyivät hyvin paljon. Aikakauden tuotosta ovat hyvin pitkälti muun muassa taiteiden kehitys, samurai-kulttuurin ihannointi ja samuraiden eettiset säännöt (bushido), joita budo-lajeissa vaalitaan vieläkin. Aikakauden taistelutaitojen kehi-tykseen vaikutti kamppailulajien eri tyylisuuntien väliset haasteottelut, joissa tyyli-suunnat mittelivät paremmuudestaan todellisten sotataisteluiden sijaan. Haasteotteluja käytiin erityisesti ju-jutsu- ja miekkailukoulujen välillä. Tarinan mukaan haasteottelun hävinnyt koulukunta sulki koulunsa ja tyyli päättyi. Varmaan hävinneetkin tyylit jatkoivat osittain toimintaansa, mutta haasteotteluiden lopputuloksena oli kuitenkin suuri harvennus kamppailukouluissa. Yksi jäljellejääneistä ju-jutsu tyyleistä oli yoshin-ryu, josta muodostui myöhemmin shindo yoshin-ryu ju-jutsu.

Japanin perinteisten kamppailukoulujen käydessä valtataisteluaan Okinawalla kehittyivät vastaavasti omat kamppailutaidot enimmäkseen kiinalaisperäisin vai-kuttein. Okinawalaisia kamppailutaitoja kutsuttiin yleisesti nimellä "kiinalainen kä-si (karate)" tai pelkkä "käsi" (te). "Karate" nimenä vakiintui japanilaisten hallitessa Okinawan saaria, jolloin Karate- nimi alettiin kirjoittaa eri merkeillä ja viittaus Kii-naan poistettiin. Karate-nimen merkitykseksi tuli tällöin "tyhjä käsi". Karate-tyylejä lienee ollut ja on vieläkin yli kolmesataa, mutta suurin osa tyyleistä on varsin pie-niä ja harvennusta on käynyt karatessa, kuten ju-jutsussa.

Nyky-karaten eli japanilaisen karaten katsotaan alkaneen vuoden 1922 jälkeen, kun okinawalainen opettaja Gichin Funagoshi esitteli lajia Japanissa. Vuoden 1922 jälkeen karate sanaan on tyypillisesti liitetty sana "do", mikä tarkoittaa lajin kuuluvan japanilaiseen budo-perheeseen, kuten judo, aikido, kendo jne.

Yksi ensimmäisistä Funagoshin oppilaista oli Hironori Otshuka, shindo yoshin-ryu ju-jutsun mestari. Otshukan opiskeltua okinawalaista karatea noin kahden vuoden ajan Funagoshin opeissa, hän saavutti ensimmäisten japanilaisten oppilaiden joukossa mustan vyön vuonna 1924. Otshuka jatkoi karaten opiskelu-aan Funagoshin opeissa vielä vuoteen 1934, kunnes hän perusti oman karaten tyylisuuntansa, Wado-ryun. Wado-ryu, tai tarkemmin sanottuna Wado-ryu Ju-Jutsu Kempo Karate-Do, oli ensimmäinen japanilainen karaten tyylisuunta. Sana "wa" tarkoittaa rauhaa sekä harmoniaa, mutta tyylin nimessä se tarkoittaakin ennemmin harmoniaa. "Wa" viittaa siihen, että Wado-ryussa okinawalaisen karaten yhdistyessä japanilaiseen ju-jutsuun, saavutettiin lopputulos, mikä sopi japanilaiseen budo-perinteeseen. Huomioitavaa nimessä on myös sana "kempo", mikä tarkoittaa kiinalaista kättä. Edellä mainitun perusteella voidaankin ehkä todeta, että wado-ryu karatemme on sekoitus yhdestä suurimmista ju-jutsu tyyleistä liitettynä suuripaan okinawalaisen karaten tyyliin.

Nyky-karaten noin kolmestasadasta tyylisuunnasta esille nousee maailmalla neljä muita selvästi suurempaa tyyliä: Shotokan, Wado-ryu, Shito-ryu ja Goju-ryu. Myös Suomessa karaten tyylikirjo on kaventunut viimeisinä aikoina ja painopiste on muodostunut selvästi maailmalla vaikuttavien suurien tyylisuuntien ympärille. Tästä hyvänä esimerkkinä on useiden eri seurojen tyylisuunnan vaihtuminen Wado-ryu karateen. Wado-ryu on ollut Suomessa aina vahva ja sen asema on vahvistunut huomattavasti entisestään viimeisen vuosikymmenen aikana. Syitä edellä mainittuihin on varmaan monia, mutta yksi merkittävimmistä lienee, että suuret tyylisuunnat ovat vakaita muutoksille, hyvin organisoituja ja tyylin jatkuvuus on taattu.

Uusien kamppailulajien tullessa ja mennessä karate on pitänyt asemansa hyvin. Karaten harrastajina meidän ei tarvitse huolestua lajin tulevaisuudesta, eikä miettiä, jatkuuko opetus tulevien vuosien aikana. Päinvastoin voidaan todeta, että suomalainen karate on kehittynyt valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Seurassamme kehityksen voi todeta muun muassa siitä, että seuramme ohjaajat ovat saavuttaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana viisi uutta Dan-arvoa.